Nora sairastaa aivovammaa, jonka vuoksi hänen työkykynsä on heikentynyt. Motivaatiota työn tekemiseen Noralla on, samoin osaamista, jota on kertynyt sekä pitkän työuran että tutkintojen kautta. Ja myös osittaista työkykyä hänellä on. Mutta tilanne tukiviidakon ja Suomen haastavan työllisyystilanteen kanssa ei ole helppo. Nora avasi tarinansa Kykyä ja halua töihin -hankkeelle.
Nora sairastui viisi vuotta sitten. Sairastumisen ja hoitojen jälkeen hän on tehnyt yliopisto-opintoja loppuun, etsinyt tuloksetta uuteen työkykyyn sopivaa työtä sekä tehnyt vapaaehtoistyötä. Kuluneen reilun vuoden aikana hän on tehnyt myös kaksi työkokeilua. Molempien aikana selvisi, että hänen työkykynsä eli jaksaminen on noin 4 tuntia päivässä. Työkokeilujen aikana hän nukkui päivittäin pitkiä päiväunia ja uupumuspäiviäkin tuli silloin tällöin, harvakseltaan kuitenkin.
Työ itsessään oli hänelle todella mielekästä, hän sai siitä työnantajalta hyvää palautetta ja oli todella motivoitunut. Koska työtehtävät eivät olleet tiukasti aikaan ja paikkaan sidonnaisia, pystyi Nora joustavasti niitä tekemään ja pitämään tarvittavia taukoja työpäivän aikana. Hänellä siis on kykyä työhön, mutta vain osa-aikaiseen – ja halua sitäkin enemmän.
Toimeentuloa, mutta mistä?
Kun kokopäiväistä työtä ei sairauden vuoksi voi tehdä, on Noran pärjätäkseen pitänyt selvitellä myös muita vaihtoehtoja toimeentuloon. Ja kaiken aikaa samalla etsiä osa-aikaista työtä. Sellaista, jota myös aivosairauden kanssa voisi tehdä ja joka sopisi Suomen tukijärjestelmän kanssa yhteen. Tässä jutussa kerromme Noran tarinan ja eri tukivaihtoehdot siten kuin Nora ne prosessin aikana on ymmärtänyt. Siten se saattaa sisältää asiavirheitä.
”Se tässä vaikeaa olikin, että ohjeita ja kokonaisuutta on asiakkaana välillä haastavaa ymmärtää, vaikka olen selvitellyt ja soitellut asiasta useita puheluita ja olen saanut myös ristiriitaista neuvontaa, mikä on turhauttanut ja aiheuttanut epätietoisuutta. Eikä kenelläkään tunnu olevan kokonaiskuvaa”, Nora pohtii.
Ensimmäinen vaihtoehto, jota hän selvitteli, oli osatyökyvyttömyyseläke.
”Se tuntui niin sanotusti oikealta vaihtoehdolta, kunnes tajusin, mitä se tarkoittaa rahallisesti. Minun työurani tuloilla eläke olisi tosi pieni. Rinnalla pitäisi olla vakituinen, osa-aikainen työ, jota on tässä työllisyystilanteessa tosi vaikeaa löytää. Ansiosidonnaista voisi saada eläkkeen lisäksi, mutta vain periaatteessa, koska eläke vähennetään ansiosidonnaisesta. Eli koko kuukausitulo olisi n. 1000 e. Elääkö sillä? Ei.”, Nora kertoo.
Toisena vaihtoehtona Nora kuuli, että voi hakea täystyökyvyttömyyseläkettä. Sen avulla perustoimeentulo olisi turvatumpaa ja töitäkin voisi tehdä alhaiseen tulorajaan asti.
”Tämä tuntui levolliselta ratkaisulta. Aluksi kuitenkin ymmärsin, että ennen kuin voin saada täystyökyvyttömyyseläkettä, minun tulisi ensin käyttää sairauspäivärahat, joita minulla on 300 päivää. Sairauspäivärahalla ei saa tehdä töitä ja tuntui hullulta ajatus odottelusta kädet sylissä vuoden ennen kuin voi hakea tai saada eläkepäätöstä, sillä minulla on kuitenkin työkykyä ja motivaatiota työn tekemiseen”, Nora muistelee.
Myöhemmin hänelle kuitenkin selvisi, että päätöksen voi saada ilman sairauspäivärahojen käyttämistä ja nyt Nora on onnellisessa tilanteessa, sillä hän on juuri saanut eläkepäätöksen ja voi jatkaa työn etsintää.
”Eli nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja etsin osa-aikaista työtä”, iloitsee Nora.
Nora ei ole varma miten tilanne olisi, jos hän olisi ehtinyt hakea sairauspäivärahoja: ”Silloin käsittääkseni olisin joutunut odottelemaan tuon vuoden. Onneksi olin sitkeä tukien selvittelyssä loppuun asti, enkä hätiköinyt päätöstäni siitä, mitä tukea haen ja milloin.”.
Työnhakua osatyökykyisenä ja oman identiteetin pohdintaa
Noralla on ollut koko prosessin ajan ristiriita siitä, että toisaalta hän hakee täystyökyvyttömyyseläkettä, koska lääkäri on todennut hänet työkyvyttömäksi. Ja toisaalta samalla hän kuitenkin hakee töitä, koska työkykyä ja etenkin motivaatiota työn tekemiseen on jäljellä.
”Olen ollut sairauden takia yli 5 vuotta poissa työelämästä ja motivaatiota on tehdä muutakin kuin hoitaa kotia. Tuore tutkintokin on taskussa ja pari aikaisempaa, ja niiden avulla haluaisin todella päästä tekemään jotain ”aikuisten maailmassa”. Mutta samalla en halua uuvuttaa itseäni. Tulisi löytää balanssi, mikä tukee toimintakykyä ja mielenterveyttä, mutta ei vie uupumukseen. Täystyökuntoista minusta ei enää tule. Ja kuka ottaa vajaakuntoisen töihin?”, Nora pohtii.
Nora on käynyt innokkaasti työvoimapalveluiden työnhakukoulutuksessa heti kun se työkokeilun päätyttyä oli mahdollista. Hän alkoi päivittää CV:tä ja miettimään hakutekstejä työpaikkoihin.
”Mutta totesin, että en pysty jatkamaan työnhakuasioita ennen kuin sosiaalietuudet on selvitetty. Tämä viranomaisten kanssa asioiden selvittely on ollut uuvuttava kokemus. Olen tehnyt omalla mittapuullani 3-4 viikkoa töitä kokopäiväisesti selvitellessäni KEVAn, Kelan, Sotekassan, Työllisyysalueen, HUS:n lääkärin, neuropsykologin ja sos. työntekijän sekä työvalmentajan kanssa yksityiskohtia: miten työkykyäni arvioidaan, mitä etuja ja tukia voin saada, milloin niitä voi tai pitää tai ei missään tapauksessa pidä hakea, jotta ei taas menetä jotain parempaa mahdollisuutta. Onneksi asiat ovat nyt selvinneet” kertoo Nora.
Nora kokee asiakkaana, että viranomaiset antavat eri neuvoja ja kukaan ei tunnu tietävän kokonaisuudesta. Siitä on työnhakijan ja sairastuneen henkilön muodostettava itse kokonaisymmärrys. Samalla ihminen käy läpi henkistä prosessia sairastumisen keskellä.
”Oma identiteettikin vaatii koossapitämistä. Aikaisemmin näin itseni aktiivisena, joskin hieman raajarikkona, ja vahvasti osatyökykyisenä eli painotus oli osuudella ”työkykyinen”. Nyt kun lopulta hain täystyökyvyttömyyseläkettä, mielikuva itsestä muuttui passiivisemmaksi, surkeammaksi, sivuun jääväksi ihmiseksi. Ajatella miten suuri merkitys on sanoilla! Osatyökykyinen ja täystyökyvytön. Sanat, jotka tulevat taloudellisten tukien muodoista.” Nora pohtii ja jatkaa:
”On niin hullua, että molempia puolia pitää tässä ”välitilassa” painottaa ja todistaa eri yhteyksissä. Eläkeyhtiölle pitää näyttää, miten kertakaikkisen voimaton olen tekemään mitään työtä, jotta saisin edes hieman kohtuullisemman perustoimeentulon eläkkeen muodossa. Mahdolliselle työnantajalle pitää taas painottaa kykyään ja osaamistaan, joita kyllä on, mutta jaksaminen on oikeasti rajallista.”
Noralla on taskussaan parikin eri tutkintoa sekä asiantuntija-, että suorittavan työn ammateista. Työkokeilut ovat osoittaneet, että hän pärjää hyvin työssä ja on erinomainen työntekijä, kunhan työtehtävät muotoillaan huomioiden aivovamman. Työkokeiluissa hän on tehnyt asiantuntijatöitä.
”Työkyvyttömyyteni syy – aivovaurio – on monella tapaa hankala. Monenlaisia töitä voi tehdä raajarikkona ja vaikka apuvälineiden tai muiden avulla. Päätä ei voi kuitenkaan voi korvata proteesilla, ja siksipä se osaaminen, jota minulla on, on hieman hankalaa tai hidasta saada hyödynnetyksi. Tarvitsen rauhaa, minun pitää voida tehdä töitä vaan omista voimavaroista lähtöisin. Multitaskaaminen kuormittaa työmuistiani liikaa, mutta kun saan keskittyä yhteen sopivaan tehtävään kerrallaan, olen siinä uskoakseni hyvä”, Nora toteaa lopuksi.
Julkaisemme Kykyä ja halua töihin -hankkeessa ihmisten tarinoita heidän matkastaan kohti työllistymistä. Noran tarina on yksi näistä. Kaikkien julkaistujen tarinoiden kertojat eivät ole olleet hankkeen asiakkaita. Nora teki toisen työkokeiluistaan Kykyä ja halua töihin -hankkeessa ja oli erinomainen ja tärkeä osa tiimissämme – ja sai paljon aikaan!
Artikkelikuva: AdobeStock